Värit

Värit kuuluu isona osana elämään vaikkakin monesti sitä tuntuu mustiin pukeutuvan...se on kumma juttu. Sitten keväänkorvalla löytää hyllynpohjalta ne värikkäät huivit ja muut asusteet. Kesällä mustissa on liian kuuma joten automaattisesti kääntyy värikkäämpiin vaatteisiin.....mutta syksyn sateet valuttaa ainakin minusta värit talveksi. Ehkä ikä tuo tässä asiassa muutosta, hope so!
No pää... on ollut punaisen ja oranssin eri sävyissä jo vuosia... viihdyn värissä (harmaa muuten pukkaa päällimmäiseksi). Tänään taas vapun kunniaksi kävin kampaajalla ja oli uusi tuttavuus mutta mukava, ei liikaa lörpöttelyä ( haluan nauttia enkä pulista) ja keksi uuden sävyn päähän joka on ihana!!! Nyt ei tarvitse haalistuneen kuontalon peittoamiseen huomenna peruukkia vappuhulinaan vaan voi ihan näyttäytyä omissa kutreissa. Kiitos vain isolle-siskolle :)

Kauniita värejä löytyy uunista, hellasta jne. huom. en ole pyromaani.....ja nyt joku kuitenkin pyörittelee päätään ..heh! Liekeissä vain on niin hienoja sävyjä riippuen mitä puuta polttaa, onko paperia, käpyjä tai muuta mukana.

 

Herkullisia värejä löytyy kyllä astioista, kesäkukista, metsästä, navetan kyljestä, ruosteisesta tynnyristä, meren rannalta, kallioilta, kanojen sulista, langoista, kankaista....voi luoja ties mistä.

Itse asiassa talvella kävin Oulunkylässä lankakaupassa ja aikuisten oikeasti,  hyvä että minulla oli asialista mitä hain koska.....siellä oli niin ihania lankoja.....voi apua!!

Villasukkafriikkinä värejä ei voi olla liikaa :)

 

...ja sitten on pip.... mutta se onkin sitten osasto Peppi minussa... <3

 

*värikkäitä ajatuksia sateesta huolimatta*

 

rips räps ja savu

hmm...mä en kyllä millään kyllästy maalla hiippailemaan kameran kanssa  ja räpsimään kuvia. Rakastan puunpintoja niin maalattuja kuin maalaamattomia, varsinkin sään armoilla olleet ovat kauniita. Kaikenlaisia ovia , ripoja, rappuja, ruosteisia nauloja, vanhoja työkaluja, kippoja ja kuppeja en väsy ihailemaan. Tässä navetan ovi raollaan...

 

Tässä vanha navetasta löytynyt jonninmoinen maidonsäilytysastia uusiokäytössä...pohjassa oli mukava vesipoistoputki joten sopii hyvin kukkapurkiksi. Narsissit vielä odotuttavat itseään....

 

Isännän intohimo...savustus :)

 

*ihanaa alkavaa viikkoa*

putkahdus

 

Talon pihalta kaikessa myllerryksessä mm. hävisi raparperi joten viime syksynä istutin yhteen nurkkaan kokeeksi jos vaikka tulisi. Kevään ilo eli sieltä sitä herkkua pukkaa :)

Äiti aina teki raparperi-mansikka hilloa...sitä nyt ei pariin vuoteen ole syönyt joten jospa herättäisi henkiin tradition.

 

*rauhallista sunnuntai-iltaa*

 

Kanat

Ilmat kun lämpenevät kanaset haluavat yhä enemmän pihalle....vihreät korret, hyönteiset ja madot houkuttelevat.

 

Milli ja Pippuri

 

Pippuri...meidän omia polkujaan tallusteleva kiukkuilija ;)

 

Milli tähystyspaikassa ja Enkeli piilossa.

 

Kovat tuulet sai peltipinonkin leviämään ja oli hauska seurata kanoja kun ensin arastellen koittivat kävellä ja sitten hiukan rohkeammin. Tässä täti- Monica ylittämässä "aaltoja". Kukko olisi hakusessa ja mielellään silkkikukko...jospa tässä löytyis piahkoin niin tulis tipuja kesäksi.

 

*sateista sunnuntaita*

Lintutorni

Pitkäjärven kärjessä Vantaalla on lintutorni hyvien liikenneyhteyksien päässä...pääsee ihan kuivin jaloin ;)
Tänään sitten matka kohdistui bongausmaisemiin....mitä tuli bongattua? Noh...ainakin se joutsen siellä pesällä...ja taisi puolisokin uiskennella kauempana :)
Takaisin tullessa pieni metsäniemeke oli ihania valkovuokkoja täynnä ja kameran kanssa siellä hiukan tuli kuvailtua.

 

*Nyt voi hyvillä mielin köllähtää soffan nurkkaan*

ah mikä valo

Voi autuus mikä auringonpaiste, se on kumma että se piristää vaikka mieli olisi kuinka väsynyt. Illalla tuli valvottua ihan liian myöhään katsellen vaalituloksia ja tietysti kahvi ei ihan heräämiseen riittänyt, onneksi raitis ilma ja aurinko auttoivat. Kotimatkalla tuli bongattua sinivuokkoja...

 

Valkovuokkojakin näkyi mutta oli niin hämärä, hankala paikka että minun pikku kameralla ei hyvää kuvaa saanut.

Ei mene kauaa kun luonto puhkeaa väriloistoon, ihanaa!

Sitä ennen väriloisto hehkuu ruokapöydällä ja korjausompelukset odottaa.

On muuten kumma että kun lapset oli pieniä niin aina oli polvet rikki tai muuta korjailtavaa....arvatkaa onko asia mitenkään muuttunut?!

No ei....äitii, korjaatko farkut. Äitii....vetoketju on rikki. Äitii...kato tähän tuli reikä.

Eli hommiin siis :)

 

 

*ilosta iltaa*

Vaalipulla

Äänestyspäivään tietenkin kuuluu vaalikahvit kera pullan.
Tällä kertaa harmaan aamun aloitus oli sitten pullataikinan teko.... ajattelin että hauskempi tepastella kotiin äänestyspaikalta kuuman kahvin ääreen,  pullan tuoksu kotona kun on niin....mmm

 

Pojan toiveesta tein korvalaakeja...

 

 

Ja sitten mitä voikaan odottaa lopputulokseksi teiniperheessä.... :)

 

Äippä on kahvinsa saanut ja pullaa mutustellut, äänestysuurnalla käyty ja nyt vain odottelemaan minkähänlainen lopputulos tällä kertaa.

 

*jännittävää iltaa*

 

 

kevät- harmaa- kylmä

Kävin toteamassa Meilahdessa että juu.. kyllä se kevät sieltä tulee mutta onpa kylmä hyrr!!
Seurasaaren sillankorvassa nököttävä jäätelökioski oli jo auki ja muutama onnellinen asiakas nuoleskeli jädeä toppatakit päällä. Vesilläkin oli muitakin kuin sorsia....

 

Tomtbon taidekahvilan kohdalla seisoin kyllä hiukan järkyttyneenä....miksi kylvää tontti täyteen keltaisia isoja kylttejä. En viitsinyt edes ottaa kuvia vaan viiletin ohi nopeasti. Onneksi Meilahti on pullollaan ihania puutaloja ja tietysti kameraan tuli myös muuta :)

 

 

 

Tämän portin aukaisu ei tullut mieleenkään ;) ....kuva vain oli niin hauska!

-iloa lauantaihin-

 

 

aika kortilla

Aika...se on se kello joka raksuttaa tai se kalenteri joka kummasti täyttyy tärkeistä ja vähemmän tärkeistä menoista. Aika tuntuu kiiruhtavan silloin kun ikää tulee lisää tai pitäisi saada valmista ja onkin liian monta rautaa tulessa.

Aika on myös katoavaista ja itselle se iski kun äiti sitten sairauden uuvuttamana hiipui pois....melkein kaksi vuotta asian kanssa olen työskennellyt ja miettinyt kuinka tärkeä joku voikaan olla. Ihminen joka on sinut maailmaan kantanut ja aina ollut taustalla, on poissa.
Isä on tietenkin ihan yhtä korvaamaton ja ihana että hän vielä elää. Äitiä on vaan kauhea ikävä ja pähkäilyni on että ei sen ikävän tarvitse kadota.

 Aika pararantaa haavat ...... kyllä se ehkä pitää paikkansa mutta ei niin kuin monet sen käsittävät. Mielestäni ihmisellä on hyvä selviytymistaipumus pahoistakin asioista. Työssäni ja elämässäni on monenlaista tarinaa valunut sormien lomasta ja on käsittämättömiä selviytymistarinoita. Joillakin aika on tarkoittanut kasvua yli asioiden joillakin unohdus ajan mittaan. Aika on myös ollut asioiden käsittelyä, mitä pidempään jaksaa työstää sitä parempi lopputulos. Monille myös anteeksi antaminen on ollut se ahaa elämys jonka jälkeen elämä jatkuu.

Aika on myös mahdollisuuksia, hetkessä elämistä. Miten paljon ympärillä on sitä kaunista ja hyvää tämän kaiken lisääntyvän pahuuden lisäksi. Mahdollisuudet ovat yleensä yllättävän lähellä, ihan nurkan takana, ne vain pitää löytää.

 

Huomaan että on lauantai eli aikaa kera kahvikupin, ajatuksen virtaa mutta ei kello kaulassa.

 

<3 hali hali <3

Huh huh huhtikuu

Hei vaan kaikki....nyt nipistän itseäni että jaksan herätellä blogin uuteen vauhtiin. Tuntuu että tämän pitkän tauon aikana ei vaan ole voimia riittänyt kirjoitteluun...no elämä on :)
Aurinko alkaa lämmittää mikä on kiva niin töissä, purkeissa kasvavien taimien vuoksi kuin kanojen kannalta.
Töissä voi hiukan vähentää villapukimia.. ihan kiva vaikka villasukat on kyllä vakiovaruste ympäri vuoden (talvella huomasi että puutalo on hyvä paikka asua mutta hiukan viileä on paljain varpain jos ulkona paukkuu pakkaset).
Purkeissa nostelee taimet varsiaan ja tulossa on nyt ainakin aluksi tomaattia, kurkkua, erilaisia salaatteja, kurpitsaa....ja muutama muu ihanuus.
Kanoilla on ollut melkoinen vuosi....ensin pukkasi tipua...ja sitten ne olikin kukkoja joten...piti opetella miten kukko pataan. Loppujen lopuksi ei se nyt niin kamalaa ollut ja hyvää lihaa.. nam!
Sitten talventuiskeessa oma kukko lähti vehreämmille niityille ja nyt tytöt odottavat uutta kokelasta. Olisi kiva saada taas tipusia.
Miehellä on kova koirakuume ja nyt on ollut ihana hoidokki hiukan kyläilemässä. Pitkiä lenkkejä tulee koiran kanssa mentyä pellonlaitaa ja tulee nähtyä maisemaa uudesta vinkkelistä.
Kaupungissa jatkuu teini on pop...ja odotellaan innolla mihin opintoon sitä paikka irtoaa. Paljon muutosta mutta hyvähän se on että asiat etenee. Innolla alkavaan viikkoon ja ylipäätä elämään.


                                                            <3 hali hali <3